all those last adventures

ÕÖ×ØÛÜÝ

 Usiilipäät, jotka aiheuttivat hämmennystäUviimeiset kesäretket Tampereella Une juhlat joihin en koskaan halunnut, mutta joita en olisi koskaan voinut jättää välistä  USisilian laavakivi tuliainen 

hairless

En usko, että olen ainoa nainen jolle uudet alut tarvitsevat kampaamokäynnin.

Tämä alku sen sijaan tarvitsee puhtaan pohjan.

Back to life

Koitan saada elämästä ja arjesta kiinni.. Tai edes näistä mukahienoista projekteistani.
Vaikka kädet vielä tärisevät, eikä kynä pysy kädessä voi aina leikkiä kloriitilla ja kultamaalilla.

Turhaa, turhaa. Mutta pakko saada jotain kouriintuntuvaa aikaan kaiken sen hyväksymisen ja surun lisäksi. Leikata hiukset, siivota kämppä, uudistaaa itseään, aloittaa uudesta alusta, jota en olisi halunnut. Mutta ihmisten täytyy mennä eteenpäin, joko itseään tönien tai näin; elämän viskomana ja potkimana.

Mutta taide on se, joka pysyy ja merkitsee minulle. Viime viikolla sain sen mitä en uskaltanut pyytää, kauniin taulun, jonka taakse oli kirjoitettu lappu 'Annikalle' ja kirjekuorellisen runoja. Te, jotka kiistelette rahasta tai huonekaluista -olette sokeita.

Nyt töihin, vaikka se tuntuu sietämättömältä. Kuin nakertaisi vuorta hammastikulla, tästä maailmasta kun ei ostovoima lopu vaikka kansa köyhtyy ja kaatopaikat täyttyvät.

Away from the sorrow

Jatkuuko elämä vielä?
Räpytellessäni silmiäni Italian auringossa 2000 metrin korkeudessa, päätin että jatkuu. Aika parantaa haavat, mutta jättää arvet. Niiden kanssa meidän pitää elää, ilman rakkaitamme, mutta elossa yhtä kaikki.
Pakenin hetkeksi surua ja tyhjyyttä Sisiliaan, vaikka nyt pudotus arkeen on kuin jääkylmä suihku aamulla pitkän unen jälkeen. Ensi viikon hautajaiset kuitenkin painoivat myös kaukana kotoa, mutta tuntuvat nyt raskailta ja lopullisilta. Mutta loppu ei tule, elämä jatkuu.. Hetken.