2012-04-21
the Shallow
Liittyen kuvakirjaani ja sieltä löytyviin valokuviin, tein alkuvuoden kuvapäiväkirjasta sarjan ja tässähän se olisi. Löytyy nätisti paketoituna behancesta.
2012-04-19
kuvakirja
Viime viikolla tapahtui jotain todella harvinaista,
voitin arvonnassa!
Jee, viimeksi taisin voittaa ala-asteella apteekin arvonnassa nuken... Äiti osti senkin arvontalipukkeen.
En kyllä hirveästi ole eri arvontoihin ottanut osaa, en koskaan usko voittavani mitään. Sattumalta nyt osallistuin FOTOMANin arvontaan, koska lipuke tuli kehittämieni valokuvien mukana.
Voitin siis 30x30 cm kokoisen 10 sivun valokuvakirjan ja päätin sitten laittaa siihen tämän vuoden kuvia vähän oudolla sommittelulla, ei tälläistä ihan omilla rahoillaan viitsisi tehdä mutta lopputulos on kuitenkin ihan hauska.
2012-04-17
Impi
Pala grafiikan työpajan tehtävää. Teen metsämaisemissa hortoilevia satuhahmoja A3 kokoon kultamaalilla sprayjatulle paperille. Jee. Saampahan kerrankin sellaisia kuvia, joita voin laittaa omalle seinälle, ihan siltä pohjalta lähdin tähän syvälliseen ja kantaaottavaan aiheeseen. Hah.
Nappasin ekasta hahmosta kuvan, kun duunailin sitä tossa koneella. Näköjään kämmenet jäi väärälle layerille ja katosi hiuksiin, höh.
Seuraavaksi metsän ja peikon kimppuun.
2012-04-16
daddy-baluba
Karkea harjoitustyö. Tein tämän jo aikoja sitten, eikä tarkoitus ollut koskaan näyttää sitä muille, mutta tänään kun asetin sen tuohon pöydälle niin aloin olla siitä aika ylpeä
Ensimmäistä kertaa tein puuveistoksen (tai ylipäätään minkään kunnollisen veistoksen) käytin ensimmäistä kertaa moottorisahaa ja hiomakonetta, selviydyin kädet verillä sen tekemisestä ja sain siitä vielä lähes suunnitelmien mukaisen... Huh.
Mukaan pitää tietty laskea allergiat, joiden takia tein töitä silmät valuen, hengityssuojuksen kanssa ja armottoman vitutuksen vallassa.
Mulla ei ole koskaan ollut onnea veistoskurssien kanssa, olen ala-asteesta lähtien vihannut kaikkea saven ym. muotoilemista esittäväksi objektiksi. Sietämätöntä.
Ensimmäisessä amiksessani veistosmaikka pisti surutta saviukkelini matalaksi, koska se oli liian pieni. Lähdin tunnilta itkien koska olin saanut vihdoin jotain ihmistä muistuttavaa aikaiseksi savesta (osuutta asiaan myös saviallergialla) ja olin ylpeä pikku ihmisestäni, joka sitten rikottiin. En koskaan mennyt takaisin.
Katsokaa nyt.
Se on ruma, kolhuinen, karkea,
söpö, sympaattinen ja täydellinen sisustuselementti!
2012-04-14
2012-04-13
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)