Karkea harjoitustyö. Tein tämän jo aikoja sitten, eikä tarkoitus ollut koskaan näyttää sitä muille, mutta tänään kun asetin sen tuohon pöydälle niin aloin olla siitä aika ylpeä
Ensimmäistä kertaa tein puuveistoksen (tai ylipäätään minkään kunnollisen veistoksen) käytin ensimmäistä kertaa moottorisahaa ja hiomakonetta, selviydyin kädet verillä sen tekemisestä ja sain siitä vielä lähes suunnitelmien mukaisen... Huh.
Mukaan pitää tietty laskea allergiat, joiden takia tein töitä silmät valuen, hengityssuojuksen kanssa ja armottoman vitutuksen vallassa.
Mulla ei ole koskaan ollut onnea veistoskurssien kanssa, olen ala-asteesta lähtien vihannut kaikkea saven ym. muotoilemista esittäväksi objektiksi. Sietämätöntä.
Ensimmäisessä amiksessani veistosmaikka pisti surutta saviukkelini matalaksi, koska se oli liian pieni. Lähdin tunnilta itkien koska olin saanut vihdoin jotain ihmistä muistuttavaa aikaiseksi savesta (osuutta asiaan myös saviallergialla) ja olin ylpeä pikku ihmisestäni, joka sitten rikottiin. En koskaan mennyt takaisin.
Katsokaa nyt.
Se on ruma, kolhuinen, karkea,
söpö, sympaattinen ja täydellinen sisustuselementti!
