luku 2, joka kertoo Pisaroista.

tänään menin metsään..

Tänään menin metsään

löysin siitepölylapsia

jotka tanssivat aamun valossa

kuin puuteripilvi ja pussillinen jauhoja

?

Aivopieru eilisillalta:

muistikuvia

ahdistaa?

Kaikki valokuvat (C) Ansku/Huuko

ör?

Nää niksat tappaa mut ja sumentaa järjen..

..Joten nyt syötän lakkolupaukset murun lihansyöjäkasville ja lähden kauppaan. *mums mums*

heips!

vitun helle.

Olen taas Turussa, joten luonnoksia olen vain saanut aikaan.
Tulin perjantaina ja oon siitä astivain makoillut sängyssä kuumeessa, katsonut l-koodia DVD:ltä ja hortoillut ympäriinsä oksentelemassa. Kipeänä siis, eikä Turun terveyskeskus voi ottaa ulkopaikkakuntalaisia, koska siellä on niin hirveä kiire eikä mulla ole hengenhätä. Pieni kuumeen, raudanpuutostila (+ ties kuinka monen vitamiinin) vähän nestehukkaa ja pahoinvointia. Mikäs tässä. En pysty edes matkustamaan, jotta pääsisin himassa terveyskeskukseen tiputukseen. Sain vaan ohjeet mennä hakemaan jotain vastaavaa litkua apteekista, jossa olisi rautaa, vitamiineja ja jotain suoloja. Hmm.

Päläpälä.

Ystäväni sanoi, että vaikka hänellä olisi takana raskas ja stressaava työpaivä, niin työasiat jäävät työpaikalle. Kun päivän päätteeksi laittaa kokkitakin pukuhuoneen naulakkoon, niin sinne jäävät myös työstressi ja -huolet ja hän pääsee rentoutumaan ja irrottautumaan vapaa-ajalle. Ainakin työasioista. Tiedän monia ihmisiä, jotka tekevät niin ja unohtavat työasiat kotiin päästyään.

Helvetin onnekkaat.

Taideduuni ottaa ihmisestä kaiken; inspiraation, ajatukset, ideat, luovuuden, jokaikisen pisaran jaksamista ja keskittymistä. Taululle pitää antaa kaikki, minkä voi itsestään repiä ja jokainen todella hyvä ja onnistunut työ vie palanaan osan itsestä.

Harjoitella pitää läpi elämän, koskaan ei voi olla paras, kritiikki on kovaa, taso korkea. Asiat pitää viimekädessä luoda itse, ei omaa tyyliään voi opiskella kirjoista tai kouluissa.

Kun teen taulua se piirtyy permanenttina silmiini, palaa kiinni verkkokalvoihin ja sulkee aivoista kaikki muut asiat. Kun pidän kahvitauon kesken maalaamisen ajattelen taulua lakkaamatta, kun vien koiraa en näe mitään muuta, illalla kesken jäänyt työ kummittelee unissani ja joskus joudun nousta tekemään sen loppuun.

Ainoa hetki jolloin en ajattele työtä, jota sillä hetkellä teen on se aika, kun teen itse työtä. Silloin vain teen sen. En ajattele mitään.

Tulin juuri kotiin P.H. Akatemian graafikko linjan pääsykokeista ja istuin 7 tunnin päivän päätteeksi syömään, jossain vaiheessa huomasin vain toistavani haastattelussa puhumiani asioita niin monta kertaa kun seivästin kirsikkatomaatteja haarukkaani.

Ehkä olen perinyt jatkuvat stressaamiseni äidiltä, hän on ainoa ihminen, jonka tiedän stressaavan enemmän kuin minä. Työasioita tietenkin.

Mutta ehkä on vain hyvä olla omistautunut työlleen, se on se mitä haluan tehdä, omistaa aikani ja elämäni. (Lue: korvata sillä sosiaaliset suhteet, perheen, rakkauselämän, baari-illat jne. jne.)

Voin vain toivoa etteivät ystäväni ja rakkaani kyllästy katsomaan minua haahuilemassa suurimman osan ajastani ympäriinsä silmät tyhjää tuijottaen ja mutisten itsekseni. Taide vaati jakamattoman huomioni.

!!!

sarjakuvablogit.com lagaa jatkuvasti, joten siirsin sarjisblogin osoitteeseen: http://huuko.vuodatus.net/ !!