Muutaman valeraskauden ja abortin jälkeen ( barbit -päättöminä ja alasti roskakoriin, bratzit - kyllästyin viikossa, lego heppatytöt -sama juttu, pitkillä ripsillä varustetut posliininuket - tuunasin pari päivää ja kierätykseen.) luovutin ja hyväksyin tosiasian; minä en ole nukkeihmisiä.
En ollut pienenä kiinnostunut niillä leikkimisestä eikä keräily ja tekeminen innostanut vanhempana.
Mutta nyt, vaivihkaa ja sattumalta käsissäni muotoutui ensin pää, sitten vartalo ja lopulta jopa pieni villapaita.
Ja uskokaa pois, jos minä edes yritän tehdä villapaitaa niin se jos mikä on todellista ja pysyvää rakkautta.
Pää massaa, hiukset lego lelulta - joka halusi samanlaisen kampauksen mun kanssa, vartalo vessapaperia :) maalarinteippiä ja farkkua, vaatteetm villalankaa ja sekalaisia kankaita.
Palaillaan paremmilla kuvilla ja ...
.... uusilla kavereilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti