Annika Wallenius, näyttöpäiväkirja 2011-2012

Ennen Syyskuuta

on

sirpaleita, palasia, kyyneleitä, harmaata massaa

ja yksi selkeä ajatus

mummin runot ja aikaisemmat puheet meidän yhteisestä runokirjastamme.

Monet haluavat antaa perintörahoja kirjan tekemiseen. Odotan vain, että saan itseni kasaan.

Syyskuu

Kirjan tekeminen alkoi todenteolla Syyskuussa. Ilmoitin koululle näyttösuunnitelmastani, otin yhteyttä kirjastoon näyttelyä varten ja aloitin suunnittelun. Tein tarkan aikataulun ja materiaali -listan, joitan suunnitelmia kuvitusta varten. Otin yhteyttä kymmeniin painoihin suomessa ja jäin odottamaan tarjouksia. Otin selvää kirjan tekemisestä, papereista ja tekniikoista. 

Myös Aamupostiin oltiin yhteydessä ja sovittiin haastattelu ja juttu Joulukuulle.

Suunnittelin karkean kaavion kirjaan tulevista sivuista, määristä ym. ja valitsin äitini kanssa reilut 10 runoa mummin arkistoista. 

Yritin myös ensin itse hankkia ohjaajaa, mutta hän valitettavasti kieltäytyi, koska oli jo eläkkeellä eikä enää jaksanut hoitaa opetushommia. 

Syyskuussa selvillä oli siis jo näyttelytila, rahoitus, suunnitelma ja mahdollinen paino.  Myös kirjan nimi päätettiin erään runon mukaan, Tahdon elää!

Lokakuu

Paino varmistuu ja aletaan selvitellä tarkemmin sopimusta. Teen luonnoksia ja hankin materiaaleja.
Alkaa vähän pelottaa miten saan kirjan teon, koulun ja työt hoidettua samaan aikaan.

Marraskuu

Ohjaus koululla alkaa. Painon kanssa on ongelmia, käydään pitkä selvittely paperista. Pyydän luonnonvalkoista puolikarkeaa paperia, jonka he lupaavat. Alan selvittää tarkemmin asiaa ja tilaan näytteitä kotiin, joista selviää, että tarjottu 'luonnonvalkoinen, puolikarkea' paperi onkin puhtaanvalkoinen ja sileä. En saa asialle selvitystä ja paperin valinta jää auki. Pyydän myös erinäisiä tietoja kirjasta; selkämyksen mittaa, sidontaan liittyviä asioita ym. Asiat sujuvat tahmeasti ja alan jäädä aikataulusta jälkeen painon takia. Teen ensimmäisiä töitä, mutta asiat eivät suju. Äitini, joka on myös yksi tilaajista, ei pidä joistain luonnoksista eikä ensimmäisestä valmiista teoksesta. Hylkään suurimman osan suunnitelmista, joiden 'pitäisi olla' siistimpiä ja siveämpi. Homma ei tunnu omalta eikä luonnolliselta, vaan jäykältä ja vaikealta. En voi työskennellä niinkuin yleensä ja töiden tekeminen on hidasta eikä jälki miellytä.

Ohjaajani ehdottaa, että ottaisin kirjalle lisäaikaa, mutta joutuisin perumaan sopimuksen painon kanssa, näyttelyni ja pettämään sukulaiseni. Päätän tehdä kirjan loppuun vaikka väkisin ja yksin. 

Uusin suunnitelmia. Osa runoista ovat vakavia, melankolisia ja surullisia, mikä ei mielestäni kuvaa tuntemaani Saimia, joka oli lämmin, iloinen ja elämänmyönteinen. Päätän siis kuvituksillani tuoda tätä puolta mummista esiin, enkä lähde komppaamaan runoja. Otan mukaan myös vaikutteita lastenkirjakuvituksista, jotka ovat olleet minulle hyvin tärkeitä lapsuudessa ja muistuttavat kirjoista, joita ollaan yhdessä luettu. Tähän sopii myös valitsemani tekniikka, eli akvarelli ja kokeilen uusia asioita, teen harjoituksia, opettelen paperin pingoittamisen ja kokeilen ensimmäistä kertää maskausnestettä.

Uudet suunnitelmat vaikuttavat paremmilta, mutta aikaa on nyt liian vähän ja työskentely edelleen epävarmaa ja tuskallisen hidasta. Kaikki vapautunut roiskiminen, impulsiivinen sotkeminen ja maaniset maalaussessiot ovat jääneet ja tilalla on vain väkinäistä tekemistä. Olen stressaantunut, sairastelen, raskas vuosi, työ ja mummin sekä rakkaan koiran lähes peräkkäiset kuolemat verottavat.

Joulukuu

Joulukuun ensimmäisenä päivänä alkaa näyttöjakso ja se helpottaa vähän. Enää ei ole koulua, kirjan tekemistä ja töitä samaan putkeen, en ole pitänyt yhtään vapaapäiviä ja Joulukuu meneekin aika tiivisti lähinnä töissä.

Käyn painossa paikanpäällä pitämässä palaverin, jossa selvitellään epäkohtia. Valitaan uusi paperi ja mietitään uudestaan selkämyksen kokoa ym. Kysyn myös mitkä kirjan aukeamista ovat samaa paperia, jotta kokoaukeaman kuvien ylitys onnistuisi paremmin. Vastaukseksi saan, että vain keskiaukeama olisi tälläinen, mutta kun koevedos kirjasta tulee selviää, että näin ei ole, mutta muita aukeamia olisi. Olen nimenomaan tämän takia laittanut vain yhden kokoaukeaman kuvan ja juttu harmittaa, mutta annan olla.

Teen Joulukuussa loput työt loppuun, käyn äitini työpaikan isolla skannerilla ottamassa hyvät skannaukset töistä. Käsittelen töitä koneella ja muuntelen niitä hieman. Teen tarkan suunnitelman kirjan sivuista, kirjoitan runot puhtaaksi ja tarkistan oikeinkirjoituksen. Käyn myös aamupostissa tekemässä haastattelun ja siitä tuleekin aika iso juttu lehteen.

Koska aikataulu petti painon ongelmien takia päätän hyödyntää ihania, vanhoja valokuvia ja teen muutaman kollaasi -aukeaman kirjaan ja niistä tuleekin lempparisivuni koko kirjassa. Maalaan pieniä elementtejä ja skannaan runoja, valokuvia ja kirjoitusta kollaaseja varten. 

Kaikki materiaali alkaa olla valmis taittoa varten

Ihan kivan kokoinen lehtijuttu kirjasta. Muutama asiavirhe, mutta mitäs niistä.

Tammikuu

Teen taiton vähän myöhässä, koska olin koko joulun töissä enkä ehtinyt hakea koululta lainakonetta. Taitto onkin yllättävän helppo homma ja suhuu näppärästi, lähetän materiaalin painoon, kun ohjaajani on tarkistanut sen. Käyn ostamassa kehykset näyttelyä varten ja päätän tehdä näyttöpäiväkirjasta oman sivun blogiini, jotta se olisi helpompi jakaa ohjaajille ja muille arvostelijoille. Teen myös näyttöön vaadittavan julisteen näyttelystäni.

Kirja tulee painosta ja onkin yllättävän hyvä, vaikka olen pettynyt osaan kuvituksista.

Näyttely Hyvinkään kunnankirjastossa 23.1.-18.2.2012

Kuvituksia