Räpytellessäni silmiäni Italian auringossa 2000 metrin korkeudessa, päätin että jatkuu. Aika parantaa haavat, mutta jättää arvet. Niiden kanssa meidän pitää elää, ilman rakkaitamme, mutta elossa yhtä kaikki.
Pakenin hetkeksi surua ja tyhjyyttä Sisiliaan, vaikka nyt pudotus arkeen on kuin jääkylmä suihku aamulla pitkän unen jälkeen. Ensi viikon hautajaiset kuitenkin painoivat myös kaukana kotoa, mutta tuntuvat nyt raskailta ja lopullisilta. Mutta loppu ei tule, elämä jatkuu.. Hetken.
2 kommenttia:
Ihanan erilaisia mutta samanoloisia tunnelmia. Välittyy hyvin.
Kauniita kuvia :)
Lähetä kommentti