Aloin vihdoin oksentaa paperille kuukausia ja vuosia sarjakuvaluonnoskirjassa olleita raapustuksia.
Olen yrittänyt monesti aloittaa sarjakuvapäiviksen, blogin tai pitkän sarjakuvan ja epäonnistunut. Luovutin lopulta ja päätin, että hylkään sarjakuvien vääntämisen ja suljin sarjisblogin.
Yhtäkkiä huomaankin, että täällä on monta pursuilevaa vihkoa ja kirjaa täynnä luonnoksia, käsiksiä ja valmiita tarinoita.
En aio enää hioa, säätää, hinkata ja väkertää. Sarjakuvat tulevat näköjään luonnollisimmin nopeasti, ajattelematta jälkeä. Tekniikka ja väsääminen takertuu tarinaan ja jättää sen sivuseikaksi, eikä niin saa käydä. Nämä ovat piirrettyjä ajatuksia, tarinoita, runoja, kauniita lauseita, joita en osannut kirjoittaa sanoiksi.
Yhden yhtäläisyyden näiden ajatuksenvirtojen ja sotkujen keskeltä löysin ja se oli kieroutunut, sarkastinen ja musta. Lyhyitä ja ilkeitä, raakoja, teräviä,
pieniä pahoja tarinoita.
Kasa näitä on jo työn alla ja hyvällä mallilla, pitää ihan vähän siistiä. Vähän vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti